Category: Uncategorized

Julkaistu KSML:ssa 27.6.2018


Jyväskylän kaupunkikeskustan kehittäminen ja Kankaanrannan sillan mahdollistava asemakaavaluonnos ovat olleet monen mielipidekirjoituksen aihe viime aikoina.

Kaupunkirakennelautakunta palautti Tourujoki I asemakaavan muutosluonnoksen uudelleen valmisteluun siten, että valmistelussa selvitetään vaihtoehtoinen ratkaisu Kankaanrannan sillan rakentamiselle.

Päätöksenteon tueksi tarvitaan myös tarkempaa arviointia sillan rakentamisen vaikutuksista alueen luontoarvoihin, kaupunkirakenteen kehitykseen ja Kinakujan sillan käyttöasteeseen. Täytyy myös muistaa, että asemakaavalla ei päätetä vielä sillan rakentamisesta, eikä kaava-aineisto sisällä esimerkiksi sillan kustannusarviota.

KAUPUNGISSA luonnonsuojelu kulkee käsi kädessä muun kaupunkirakenteen kanssa. Jokainen Tourujoen puistossa ja luonnonsuojelualueella kävellyt voi nähdä sen arvon luonnon monimuotoisuuden sekä ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Tourujoen alue on ainutlaatuinen luonnon ja ihmisen kohtaamispaikka keskellä ydinkaupunkia. On hienoa, että aluetta tuodaan esille, jokiuomaa suunnitellaan kunnostettavan luonnonmukaiseksi ja kaupunkilaisille luodaan paikkoja ihailla luonnonmaisemaa.

Kankaan asuinalueen liittäminen osaksi keskustaa liittyy myös keskustan elinvoimaisuuden lisäämiseen ja ylläpitämiseen. Kaupungin keskustavisio kokoaa erinomaisella tavalla yhteen ne toimenpiteet, joiden avulla keskusta säilyy ihmisläheisenä ja viihtyisänä paikkana ja samalla mahdollistaa yrityksille kaupankäynnin.

Keskusta-alueen nykyisiä haasteita ei ratkaise pelkästään uusi silta tai sen rakentamatta jättäminen vaan kokonaisuus siitä, miten liikenne saadaan sujuvaksi ja kestäväksi eri kulkumuodoilla, kulttuuri entistä vahvemmaksi vetovoimatekijäksi keskusta-alueelle ja asuminen miellyttäväksi kaikille asukasryhmille. Asukkaiden määrän merkittävä lisääminen keskusta-alueella on keskeistä sen elinvoimaisuuden sekä yritysten toimintaympäristön kannalta.

VIHREÄT PUISTOT, asumisviihtyisyys ja yhteisöllisyys ovat avaintekijöitä keskusta-asumisen vetovoiman lisäämisessä. Tässä haasteessa riittää tekemistä meille kaikille, niin virkamiehille, luottamushenkilöille kuin jokaiselle asukkaalle. Viihtyisä ja houkutteleva keskusta rakennetaan yhdessä tekemällä fiksuja valintoja kulkutavoissa, kuluttamisessa ja jopa siinä, miten kohtaamme naapurin rappukäytävässä.

Kaisa Peltonen, kaupunginvaltuutettu

Ilona Helle, kaupunginvaltuutettu

Joachim Kratochvil, varavaltuutettu
kaupunkirakennelautakunnan jäseniä (vihr.)

Teksti on alunperin julkaistu Keskisuomalaisessa 8.4.2017

Nyky-yhteiskunta on jatkuvan muutoksen kourissa. Globaalit trendit automatisaatiosta, pakolaiskriiseistä, ilmastonmuutoksesta aina työn teon merkityksen muuttumiseen näkyvät myös Suomessa ja paikallisesti myös Jyväskylässä.

Yhteiskunta ja politiikka pyrkivät pysymään muutosten kintereillä tarjoten uusia ratkaisuja ihmisille tilanteisiin, joissa muutos on saattanut viedä työpaikan, toimeentulon ja osan sosiaaliturvasta.

Muutosvauhdin kiihtyminen ja jatkuva kompromissien tekeminen oman elämän osalta synnyttää kuitenkin pahimmillaan tunteen siitä, että ehkä en pystykään määrittelemään oman elämäni kulkua tai olemaan kontrollissa elämästäni niin paljon kuin aidosti haluaisin.

Vaihtoehdottomuuden ilmapiiri lannistaa ja heikentää ihmisten osallisuutta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sekä pahimmillaan synnyttää vihaa ja luo fiktiivisiä viholliskuvia sellaisia tahoja kohtaan, jotka eivät tätä kohtaloa ansainneet. Tämä on nähtävissä myös Suomessa kovien arvojen nousussa.

Kovien arvojen nousu synnyttää myös kohtaamattomuutta. Sen seurauksena mielipiteiden ääripäät pääsevät eri tilanteissa julkisuuden valokeilaan.

Kuitenkin politiikan tarkoituksena on parhaimmillaan lieventää kohtaamattomuutta ja osoittaa vaihtoehtoja siellä missä niitä ei ole aiemmin huomattu. Samalla poliitikko voi purkaa yhteiskunnallista nollasummapeliä, siis sitä, että toisen saavutettu etu olisi toiselta pois.

Poliitikon, myös kuntatason poliitikon, yhtenä perustyökaluna on kyky keskustella meidän jokaisen huolista ja kohdata ihminen epävarmuuden tilassa ja luoda hänelle toivoa siihen, että tulevaisuus kyllä kantaa.

Samalla poliitikon on ideaalitilanteessa mentävä uteliaana paikan päälle näkemään, kuuntelemaan ja keskustelemaan niiden ihmisten kanssa ja niiden viranomaisten kanssa, joita päätökset koskevat. Sama paikalle menemisen periaate koskee sekä kaavoitusta että sosiaaliturvapalveluita.

Jokaisessa vaalissa tulee korostusti esiin se, että oikeutus palveluihin ei tule ilmaiseksi. Oikeutus vaikkapa sosiaaliturvaan syntyy ainoastaan, kun otamme vastuun toimistamme ja olemme kansalaisia. Se vaatii osallistumista keskusteluun ja demokraattiseen päätöksentekoon. Ennen kaikkea se vaatii äänestämistä.

Jokainen saavutettu etu on lopulta syntynyt poliittisen päätöksenteon – valtakamppailun ja kompromissien – tuloksena.

Olemme etuoikeutettuja elämään suhteellisen puhtaassa luonnossa, jokaisella on pääosin mahdollisuus kouluttautua perheen taloudellisesta taustasta riippumatta, jokaisen ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja sosiaaliturvan turvaverkko pitää huolta, ettei kukaan putoa tyhjän päälle.

Nämä saavutetut edut lisäävät sosiaalista koheesiota ja antavat ihmisille uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että arki kantaa. Tämä on yhteiskunnan kestävää kehitystä ja kohtaamattomuuden purkamista.

Näiden etuoikeuksien ja saavutettujen etujen puolustaminen ja parantaminen vaativat kuitenkin sitä, että meistä jokainen säännöllisesti äänestää ja kertoo mielipiteensä aiheeseen. Nyt on aika äänestää, äänestäthän sinäkin!

Jyväskylällä on potentiaalia palauttaa teollista valmistusta Suomeen. Kyse on siitä, miten järjestämme yrityksille mahdollisuuden toimia. Jyväskylä voi auttaa paikallisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä luomaan työpaikkoja aloittamalla laajan vuoropuhelun kaupungin hankintapolitiikasta yritysten kanssa vaikkapa pari vuotta ennen suurta investointipäätöstä. Kun kaupunki kertoo aikeistaan etukäteen yrityksille, on heillä aikaa luoda omat näkemyksensä siitä, kuinka palveluita ja tuotteita voidaan tuottaa täyttäen kaupungin hankintakriteerit. Tämä synnyttäisi paikallisille innovatiivisille pienille ja keskisuurille yrityksille mahdollisuuksia työllistää aiempaa enemmän ihmisiä.

Jyväskylässä on valtava osaamispotentiaali, sillä täällä ovat kaikki kouluasteet edustettuna ja korkeakouluissa tehdään jatkuvasti uraa uurtavaa uutta tietoa, jota voidaan käyttää myös uusien palveluiden tai tuotteiden rakentamiseen. Myös korkeakoulut, sen henkilöstö ja opiskelijat voisi ottaa mukaan vuoropuheluun erilaisin projektein ja kaupungin tarjoamilla vaikeilla haasteilla. Jyväskylä on varsinainen oppimisen pääkaupunki, jonka voi valjastaa luomaan työtä paikallisesti.

Useimmat pienet- ja keskisuuret yritykset saavat aluksi kassavirtansa kotimaasta ennen kuin pystyvät laajenemaan globaaleille markkinoille. Globaaleille markkinoille siirtyminen edellyttää kuitenkin, että tuote tai palvelu on joissain suhteissa erityinen. Jyväskylä voi tehdä omista palveluiden tai tuotteiden hankintakriteereistään sellaiset, että niissä otetaan hyvin kunnianhimoiset tavoitteet kestävän kehityksen, ympäristön ja luonnon huomioon ottamisen suhteen, sillä globaaleilla yrityksillä on automaattisesti kovat ympäristötavoitteet. Jyväskylässä löytyy kuitenkin osaaminen siirtyä maailmanlaajuisille markkinoille nostaen samalla kestävän kehityksen tasoa.

Pariisin ilmastosopimus on esimerkki siitä, miten sopimukset ohjaavat yrityksiä kilpailemaan ympäristön huomioonottamisella. Ympäristön ja luonnon huomioonottaminen päätöksenteossa ja teollisessa toiminnassa ei ole ainakaan vähenemässä millään aikavälillä, sillä elämme kiihtyvästi hupenevien luonnonvarojen maailmassa. Nykyisellä elämäntavallamme me suomalaiset käytämme oman vuotuisen osamme maailman luonnonvaroista jo huhtikuussa. WWF vietti vuonna 2016 Suomen ylikulutuspäivää 17.4., kun maailman ylikulutuspäivä oli 8.8.

Jyväskylä pystyy aktiivisesti auttamaan yrityksiä luomaan työtä. Kaupunki on itsessään alusta ihmisten väliselle toiminnalle. Se on tila, jonka sisälle rakennettu infrastruktuuri auttaa ihmisiä toteuttamaan itseään ja omaa osaamistaan. Kaupunki on rakennettu auttamaan ihmistä! Jyväskylällä olisi nyt mahdollisuus auttaa sekä itse itseään että sen asukkaita luomaan työtä, hyvinvointia tehden samalla kunnianhimoista kestävän kehityksen politiikkaa.

3. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettava.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on sekä lapsen että vanhemman etu. OECD:n tutkimusten mukaan jokainen varhaiskasvatukseen satsattava euro on seitsemän euron tuotto tulevaisuuteen. Yksilöllinen päivähoito vaatii lasten kohtaamista päiväkotiarjessa ja aikaa olla lasten kanssa. Kunkin lapsen tunne-elämää ja ajatuksenkulkua pääsee ymmärtämään ainoastaan ajan kanssa. Säästöt pienten lasten arjesta saattavat vaikuttaa negatiivisesti pitkälle tulevaisuuteen. Samalla varhaiskasvatuksen monipuolisuus pystyy säilymään suuremmalla työntekijämäärällä ja työnjakoa henkilöstön välillä voidaan kehittää, kun huolehdittavien lasten määrä ei ylitä seitsemää.

Jyväskylä sitä paitsi laskee tällä hetkellä suhdeluvun hieman soveltaen, eli jos ryhmässä on 8 lasta, josta kaksi on puolipäiväistä – toinen lapsi tulee aamulla ja haetaan keskipäivällä ja toinen lapsi puolestaan tulee keskipäivällä ja haetaan ennen kuin päiväkoti sulkeutuu, lasketaan tilanne niin, että nämä kaksi puolipäiväistä lasta ovat yhteensä yksi kokopäiväinen lapsi. Tuloksena tässä on se, että vaikka virallisesti päivähoitoryhmässä on tämän laskentatavan mukaan 7 lasta, joutuvat he kuitenkin suunnittelemaan päivänsä 8 lapsen toiminnan mukaan.

Vanhemmalle, joka on ollut pikkulapsivaiheen aikana kotona, subjektiivinen päivähoito-oikeus on yksi tärkeimmistä yksittäisistä työhalukkuutta lisäävistä tekijöistä. Meidän täytyy kohdella jokaista lasta yhdenvertaisesti ja tarjota samalla jokaiselle vanhemmalle paremmat mahdollisuudet työllistyä.

4. Osaamisen päivittämisestä on tehtävä helppoa.

Kuulun siihen sukupolveen, jolle kerrottiin satuja suurten ikäluokkien eläköitymisestä johtuvasta avautuvista työpaikoista. Yhteiskunta muuttui nopeammin kuin moni osasi arvata ja julkisen sektorin leikkaukset leikkasivat sieltä myös työpaikat. Projektimaailma tuli ja töiden saanti muuttui entistä epävarmemmaksi.

Yksi tämän kehityksen positiivisista puolista tässä tilanteessa on se, ettei työllistyminen ole enää ihmisarvon mittari. Toimeentulon ja mielekkään tekemisen saanti on tästä huolimatta asioita, jotka ovat monelle erittäin tärkeitä. Tätä täytyy tukea sillä, että mahdollisuuksia kouluttautua olisi aiempaa enemmän ja oman osaamisen päivittäminen tulisi entistä sujuvampaa ilman, että työnhakija joutuisi jatkuvaan harjoittelukierteeseen tai työvoimatoimiston byrokratiakierteen uhriksi. Tähän en tiedä vielä ratkaisua, mutta kuulen mielelläni lisää teidän mietteitä aiheesta!

Otin kampanjani sloganiksi kampanjapäällikköni kehoituksesta  ”Oppimisen pääkaupunki”. Se tuntui heti oikealta. Halusin lähtökohtaisesti keskustella koulutuksesta ja sen kaikista asteista, aina varhaiskasvatuksen arjesta korkeakoulutukseen.

Mitä tarkoitan oppimisen pääkaupungilla?

Jaottelen teeman ainakin neljään osaan, jotka näet yllä. Näistä kahta avaan tässä kirjoituksessa. Loput tulevat huomenna.

1. Helpotetaan oppilaita ja opiskelijoita ottamaan kursseja riippumatta missä koulussa ne ovat.

Mielestäni opiskelijoiden pitäisi saada entistä helpommin valittua kursseja eri koulujen ja korkeakoulujen välillä. Toisella asteella ammattikoululaiset ja lukiolaiset voisivat entistä enemmän tutustua omalla kouluasteella kursseja vaikkapa yliopistosta ja ammattikorkeakouluista. Tällä tavalla opiskelija voisi testata, mikä ala häntä jatkossa kiinnostaa. Ammattikoulun ja lukioiden opetustarjonta on paljon rajallisempaa kuin ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Tällaiset kurssit voivat helpottaa opiskelijaa tekemään valintaa ilman, että hänen täytyisi käyttää nykyisin entistä tärkeämpää ensikerran hakijan statusta – se on etu, jolla ensimmäistä kertaa korkeakouluun hakeva opiskelija pystyy pääsemään hieman helpommin korkeakouluun.

Tällaisia tutustumiskursseja on jo olemassa, mutta voimme kasvattaa näiden tarjontaa merkittävästi esimerkiksi EduFutura –hankkeen avulla, jossa kaikki yhteistyökumppanit ovat mukana. Kaikista tärkeintä on se, että saadaan oppilaat itseään kiinnostavan osaamisen äärelle ja tekemään sitä, mistä pitää. Autetaan oppilaita välttämään koulutuksellisia virhevalintoja, jotka kostautuvat heille myöhemmin siinä tilanteessa, jossa opintotuki voi loppua kesken.

2. Koulutuksen epätasa-arvon kasvu on pysäytettävä.

Koulutusmyönteisyydellä on taipumusta periytyä, ellei tätä tasata aktiivisella politiikalla. Mielestäni jokaisella ihmisellä, oli hänen taustansa mikä tahansa, on oikeus päästä opinnoissaan niin pitkälle kuin vaan pystyy ja haluaa opiskella. Se on suomalaisen koulutusjärjestelmän äärimmäisen hieno ominaisuus! Koulutuksen epätasa-arvo koskee myös kuitenkin myös muita teemoja. Yksi aivan olennainen teema on sukupuolten välinen epätasa-arvo. Joka viides alle 25-vuotias nuori mies on koulutuksen ja työn ulkopuolella. Nuorisotyöttömyysluvut ovat varsin korkealla ja hallitus on leikkaamassa ammattikoulutuksen rahoitusta merkittävästi. Tilanne haastaa todella ison osan ikäluokan nuorista miehistä. On hälyttävää, jos yhteiskunta ei tue sitä, että he löytäisivät itselleen mielekästä tekemistä.

Myös koulujen välinen epätasa-arvo on totta. Resurssien leikkaus on kasvattanut ryhmäkokoja varhaiskasvatuksesta aina lukioihin ja ammattikouluihin asti, korkeakoulujen koulutusleikkauksista puhumattakaan. Epätasa-arvon kehittymistä voidaan pysäyttää esimerkiksi lisäämällä luokissa erityisopettajien kanssa tehtävää samanaikaisopetusta. Tämä vaatii tietenkin resursseja. Nykyisillä opetusresursseilla on joissain kouluissa vaikeuksia toteuttaa opetussuunnitelmia. Opetusresurssien vajaus on aiheuttanut sen, että oppilailla on entistä enemmän itsenäistä työskentelyä. Tämä sysää vastuuta liiaksi oppilaille. Tilanne kärjistää kuilua erilaisten oppilaiden välillä. Lisäksi tämä tuntuu myös omituiselta politiikalta, sillä nykyinen opetussuunnitelma korostaa kommunikaatiota ja suullista ilmaisua. Tämä ei kehity riittävästi itsenäisessä työskentelyssä.