Teksti on alunperin julkaistu Keskisuomalaisessa 8.4.2017
Nyky-yhteiskunta on jatkuvan muutoksen kourissa. Globaalit trendit automatisaatiosta, pakolaiskriiseistä, ilmastonmuutoksesta aina työn teon merkityksen muuttumiseen näkyvät myös Suomessa ja paikallisesti myös Jyväskylässä.
Yhteiskunta ja politiikka pyrkivät pysymään muutosten kintereillä tarjoten uusia ratkaisuja ihmisille tilanteisiin, joissa muutos on saattanut viedä työpaikan, toimeentulon ja osan sosiaaliturvasta.
Muutosvauhdin kiihtyminen ja jatkuva kompromissien tekeminen oman elämän osalta synnyttää kuitenkin pahimmillaan tunteen siitä, että ehkä en pystykään määrittelemään oman elämäni kulkua tai olemaan kontrollissa elämästäni niin paljon kuin aidosti haluaisin.
Vaihtoehdottomuuden ilmapiiri lannistaa ja heikentää ihmisten osallisuutta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sekä pahimmillaan synnyttää vihaa ja luo fiktiivisiä viholliskuvia sellaisia tahoja kohtaan, jotka eivät tätä kohtaloa ansainneet. Tämä on nähtävissä myös Suomessa kovien arvojen nousussa.
Kovien arvojen nousu synnyttää myös kohtaamattomuutta. Sen seurauksena mielipiteiden ääripäät pääsevät eri tilanteissa julkisuuden valokeilaan.
Kuitenkin politiikan tarkoituksena on parhaimmillaan lieventää kohtaamattomuutta ja osoittaa vaihtoehtoja siellä missä niitä ei ole aiemmin huomattu. Samalla poliitikko voi purkaa yhteiskunnallista nollasummapeliä, siis sitä, että toisen saavutettu etu olisi toiselta pois.
Poliitikon, myös kuntatason poliitikon, yhtenä perustyökaluna on kyky keskustella meidän jokaisen huolista ja kohdata ihminen epävarmuuden tilassa ja luoda hänelle toivoa siihen, että tulevaisuus kyllä kantaa.
Samalla poliitikon on ideaalitilanteessa mentävä uteliaana paikan päälle näkemään, kuuntelemaan ja keskustelemaan niiden ihmisten kanssa ja niiden viranomaisten kanssa, joita päätökset koskevat. Sama paikalle menemisen periaate koskee sekä kaavoitusta että sosiaaliturvapalveluita.
Jokaisessa vaalissa tulee korostusti esiin se, että oikeutus palveluihin ei tule ilmaiseksi. Oikeutus vaikkapa sosiaaliturvaan syntyy ainoastaan, kun otamme vastuun toimistamme ja olemme kansalaisia. Se vaatii osallistumista keskusteluun ja demokraattiseen päätöksentekoon. Ennen kaikkea se vaatii äänestämistä.
Jokainen saavutettu etu on lopulta syntynyt poliittisen päätöksenteon – valtakamppailun ja kompromissien – tuloksena.
Olemme etuoikeutettuja elämään suhteellisen puhtaassa luonnossa, jokaisella on pääosin mahdollisuus kouluttautua perheen taloudellisesta taustasta riippumatta, jokaisen ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja sosiaaliturvan turvaverkko pitää huolta, ettei kukaan putoa tyhjän päälle.
Nämä saavutetut edut lisäävät sosiaalista koheesiota ja antavat ihmisille uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että arki kantaa. Tämä on yhteiskunnan kestävää kehitystä ja kohtaamattomuuden purkamista.
Näiden etuoikeuksien ja saavutettujen etujen puolustaminen ja parantaminen vaativat kuitenkin sitä, että meistä jokainen säännöllisesti äänestää ja kertoo mielipiteensä aiheeseen. Nyt on aika äänestää, äänestäthän sinäkin!
